sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

25.6

Päässä sumusta. Kumminki takaraivossa kolkuttaa se joku - se joka käskee jatkaa, vaikka mun itsehillinta juhlien aikaan onkin pyöreät nolla. Ja niin aion tehdä. Aion olla kestävämpi ku koskaan.

Kännipäissäni mun mieleen oon tullut ajatus - millon laihuuden ihannointi ja sen tavottelu menee sairauden puolelle. Sillon ku oksentaa, sen takia että tuntuu ällöttävältä koska on syönyt liikaa? Sillon ku ruoka ahdistaa? Musta ainakin tuntuu siltä, että pystyn vielä lopettaa jos haluaisin. Mutta en lopeta. En ennenku painan alle 50 kg!

Don't give up what you want most for something you want in the moment.



2 kommenttia:

  1. Noi ajatukset kuullostaa samalta, miltä mulla kuullosti vuosia takaperin. "Mä pystyn lopettamaan ihan milloin vain, en kumminkaan lopeta, ennen kuin painan sen ja sen verran." Miten sitten kävikään...kolme vuotta sitten päätin yrittää lopettaa tän ja en vieläkään ole siihen kyennyt.

    Voin antaa vastauksen ainakin mikä mun kohdalla määritteli sen milloin meni sairauden puolelle. Silloin kun saavutat sen tavoitteen jota olet tavoitellut, mutta sen sijaan, että lopettaisit laihdutuksen siihen niin asetatkin itsellesi uuden tavoitteen. Tämä kierre jatkuu sitten loputtomiin... Joten ole varovainen. Älä anna laihdutuksen mennä sairauden puolelle. Pysy terveenä, lopeta laihdutus kun olet tavoitteessasi. Laihuus ei ole sairauden väärti kun voisi olla terve ja laiha. Anyways, tsemppejä laihdutukseen! :)

    VastaaPoista
  2. 18v! Melkee 170cm! Tavoite alle 50kg?!?! Aikamoista... Koska et todellakaw voi olla lihava?
    Ite ikää 16.5v pituutta 163cm ja painoa 56kg, suunnitelmissa mennä mäkkäriin huomenna. Kyllä saa syödä, ja roskaruokaa saa syödä välillä, kunhan kuntoilee tarpeeksi (ei liikaa)

    VastaaPoista