25.6

Päässä sumusta. Kumminki takaraivossa kolkuttaa se joku - se joka käskee jatkaa, vaikka mun itsehillinta juhlien aikaan onkin pyöreät nolla. Ja niin aion tehdä. Aion olla kestävämpi ku koskaan.

Kännipäissäni mun mieleen oon tullut ajatus - millon laihuuden ihannointi ja sen tavottelu menee sairauden puolelle. Sillon ku oksentaa, sen takia että tuntuu ällöttävältä koska on syönyt liikaa? Sillon ku ruoka ahdistaa? Musta ainakin tuntuu siltä, että pystyn vielä lopettaa jos haluaisin. Mutta en lopeta. En ennenku painan alle 50 kg!

Don't give up what you want most for something you want in the moment.

18.6

Tuntuu epäonnistuneelta. Viikonloppuna on aina suurempi sortumisen riski ja minähän sorruin. Söin, söin ja söin niin kauan, että tuli todella huono olo. Tällä viikolla syön niin kevyesti kuin vain kykenen: omenoita, porkkanoita ja tomaatteja. Kyllä minä tästä vielä nousen. En anna periksi.

Ihanaa, 3 lukijaa. Teidän voimilla jatkan laihduttamista.

Täydellinen

Beginning

"Aamukahvi" kätösissä, kello on tosin jo 11.28. Ahdistavien unien jälkeen on ihanaa kuunnella, kun naapurihuoneistossa joku soittaa pianoa. Poikaystävä nukkuu krapulaansa pois, joten minulla on hetki aikaa aloittaa uusi elämä blogin muodossa.

Olen normaalipainoinen tyttö, painoindeksi pyörii yleensä siinä 20 paikkeilla, paitsi about vuosi sitten kun annoin itseni olla onnellisesti ahmatti paino nousi 65kg. Nyt tavoitteeni on kuitenkin saada tämä indeksi pyörimään lievän alipainon ja normaalipainon rajamaille kesän loppuun mennessä.